Ripulin syyt ovat hyvin erilaisia, mukaan lukien ruokamyrkytykset, infektiot, ruoan suvaitsemattomuus ja yliannostus. Pohjimmiltaan ripuli on "likaisten käsien sairaus", mutta joskus tavalliset valmisteet näyttävät aiheuttavan ripulia. Kyse on vitamiineista. Koska ne ovat lääketieteen tärkein aarre, ne ovat samalla yksi luonnon suurimmista mysteereistä.Samalla on täysin selvää, että kaikki ihmisen ruumiin toimintahäiriöt liittyvät niiden puutteeseen tai ylivoimaisuuteen.
Kaikki vitamiinit voidaan jakaa kahteen ryhmään:
- liukenee veteen;
- on rasvaliukoinen.
Tällaisten pienimolekyylisten orgaanisten yhdisteiden tarve ihmisen kehon normaaliin toimintaan riippuu niiden ominaisuuksista, jotka aktivoivat aineenvaihduntaprosesseja, lisäävät kehon vastustuskykyä erilaisiin infektioihin ja parantavat kehon yleistä tilaa. Esimerkiksi D-puute johtaa lasten ja aikuisten kasvainten kehittymiseen - osteoporoosiin. Ilman C monia elämän prosesseja ei ole mahdollista, se on läsnä hormonien käymisen ja aktivaation prosesseissa.
Vitamiineja käytetään paitsi patologisten prosessien kehittymisen estämiseen myös tehokas väline sairauksien hoitoon. Kuitenkin epäilemättä hyödyt, niiden käyttö voi aiheuttaa haittaa ja aiheuttaa ripulin kehittymistä.
B-ryhmän orgaaniset yhdisteet, jotka ovat vastuussa immuunijärjestelmän normaalista toiminnasta, taistelevat infektioita liiallisella käytöllä johtavat rasvahappoon, mikä puolestaan aiheuttaa ripulia. Rasvaliukoisten A: n ja D: n pitkäaikainen käyttö aiheuttaa ruuan yhteinen myrkytys, johon liittyy ripuli. Toinen syy vitamiinien ripuliin on liiallinen määrä vesiliukoisia aineita, jotka voivat aiheuttaa allergioita. Yliannostus tai pitkäaikainen käyttö johtaa kuitenkin hypervitamioosiin, jonka yksi oireista on ruoansulatushäiriö.
E-vitamiiniannoksen ylittyminen edistää ainutlaatuisesti ripulin kehittymistä.Toinen syy ripuliin voi olla aineita, joita käytetään monivitamiinien koostumuksessa, varsinkin jos niitä käytetään ilman rajoituksia. Yleensä vitamiinien ripulin aiheuttama syy on yliannos, pitkäaikainen käyttö tai ottaminen osana lääkkeitä, jotka eivät ole sopivia kyseiselle henkilölle.